S. 21.05.2009
Rotu: Maatiaiskissa
Väri: Harmaa
Steriloitu
Liljan ottamista ei pitemmän päälle harkittu, sillä kaverin tutuille oli vain syntynyt kissanpentuja, ja, no siitä se sitten lähtikin. Kun Lilja tuli kotiin, Helmi sai tyypilliseen tapaan kohtauksen, ja vasta nyt ne ovat kunnolla alkaneet sopeutua toisiinsa. Leosta ja Liljasta tuli hyvät ystävykset jo äkkiä.
Lilja on ujo ja arka kissa. Vieraita ihmisiä arastelee todella paljon, monesti myös perheenjäseniä. Joskus se kuitenkin tulee syliin kiehnäämään ja sitten se painelee terävillä kynsillään. Ihme kyllä, se kuolaa myös, ja tämän kiintymyksenosoitus-hetken jälkeen paita onkin kissan kuolassa.
Nimi "Pikkukissa", tulee Liljan pienestä koosta. En ole koskaan nähnyt kissaa joka on yhtä pieni kuin se, sen pääkin on aivan pienenpieni. Mutta se on kyllä aika painava, koska se on todella jäntevä ja lihaksikas. Lillillä on todella paljon erikoisia iha hassuja piirteitä. Se usein on yläsängyssä, se laittaa päänsä kaiteelle täysin rennoksi, näyttää että se kuristaisi itseään, mutta se vain katselee. Monesti se myös menee jollekin laakealle alustalle, levittää tassunsa täysin levälleen ja on taas täysin rennon painavana. Sen takajalat on kuin jänikseltä varastetut, ja aina kun Liljaa silittää, se hyppää ylös kahdelle jalalle, eikä kuten normaalit kissat, jää vain niille neljälle.
Lilja rakastaa raakaa kalaa. Eikä se liiemmin pidä märkäruoasta, raksut ovat suuressa suosiossa. Se on erikoisin kissa jonka olen tuntenut, se voi vaihtaa mielen tilaa täysin rentoutuneesta, sekunnissa, säikhtäneeseen, hermostuneeseen ja jännittyneeseen. Se ei ole ollu koskaan lähellä Stellaa, hyppää aina reilusti ennen koiran tapaamista korkealle paikalle. Ihmekissa voisikin olla parempi nimi?
